Kaveri kyseli minulta vinkkejä Dolomiiteille. Tässä olkaa hyvät!

Päällimmäinen ajatus Dolomiiteista näin vuosi jälkeenpäin: Dolomiitit on yksi kauneimmista paikoista missä olen kiivennyt. Kiipeily Dolomiiteilla on monesti seikkailu vuoren tai topaasin päälle. Kalkkikiven varmistaminen vaati itseltäni aluksi hieman luovuutta, koska kiipeämäni reitit ovat sekavarmisteisia. Pieni trädiräkki oli hyödyllinen lähes kaikilla reiteillä ja erilaisia kallion muotoja ja läpireikiä varmistin slingeillä. Kiven laatu on paikoin irtonaista.

Alueella on multipitch-reittien lisäksi yhden kp:n pultattuja sporttireittejä ja via ferratoja.

Majoitustarjontaa on alueella paljon – leirintäalue, motelleja, hotelleja ja yksityisiä asuntoja. Hankin meidän porukalle Airbnb-asunnon Cortina d’Ampezzon eteläpuolelta Villanovasta, noin 15 minuutin ajomatkan päästä Cortinan keskustasta. Vietimme hyvin vähän aikaa Cortinan keskustassa. Matkalta asunnolle löytyi hyvä ruokakauppa (Cooperativa di San Vito di Cadore) ja ravintoloita, joihin oli helppo pysähtyä kiipeilypäivien jälkeen. Siestan ajaksi lähes kaikki kaupat sulkivat ovensa, myös Cortinan keskustassa.

Tässä reittejä, jotka olen itse kiivennyt ja joita voin suositella. Reitit ovat pituudeltaan 200-600 metriä pitkiä.

Monte Paterno, NW Ridge

Tämä reitti jäi mieleen, ei niinkään kiipeilyn, vaan maisemien takia. Reitin loppu kiipeää ilmavaan huippuharjannetta pitkin. Harjanteelta aukeaa upea näkymä Tre Cimen ja Dolomiittien ylle. Poistuminen Via Ferrata reittiä pitkin oli myös hauska kokemus.

Tofana di Roses, Via Constantini Ghedina (6-) ja Apollonio (6b+)

Tällä seinämällä on kaksi reittiä, joiden viimeiset köydenpituuden yhdistyvät. Spigolo Costantini – Ghedina on reiteistä helpompi ja kiipeää kanttia pitkin. En ole itse kiivennyt reitin alkua, mutta reittiä on suositeltu minulle. Apollonio kiipeää feissin puolelta, keltaisten kattojen alta. Ensimmäisen kp:n jälkeen kiipeily muuttuu suoraviivaisemmaksi. Itse eksyin heti ensimmäisellä kp:lla, vaikka maamerkit pään yläpuolella ovat erittäin selkeät: keltainen iso katto.

Tofanan päälle voi kavuta myös via ferrata-reittejä pitkin ja paluumatkalla voi hörpätä cappuccinon majalla, vuoren rinteellä.

Tre Cime, Cima Piccola, Spigolo giallo (6)

Tämän klassikkoreitin kiipesin kaverin perässä. Ensimmäiset kp:t ovat todella lasittuneita, mutta sen jälkeen kiipeily on mukavaa ja yllättävän jyrkkää. Reitin topista voi käydä tekemässä piston Cima Piccolan huipulle.

Cinque Torri, Torre Lusy, North Face (4+)

Cinque torrin alueelta löytyy sekä multipitch-reittejä että sporttireittejä. Alueella sijaitsee myös Matti A. Jokisen Via Finlandia -reitti. Kiipesin tuolla vain yhden reitin, mutta se oli helppo klassikko, jota voin suositella: Torre Lusy:n pohjoisseinä. Reitti on paikallisten oppaiden suosiossa myös, joten ruuhkaa on odotettavissa.

 

Lastoni di Formi, Torrione Marcella, Via Paulo Amedeo (5+)

Reitti jäi mieleen koska huipulta aukeaa upeat maisemat ja koska reitti on Dolomiittien mittakaavassa “uusi” reitti. Reitti on kiivetty ensimmäisen kerran 2001.

Itävalta, Grossglockner (Großglockner), lounaisharjanne (SW-ridge/Stuedlgrat)

Me poikkesimme Itävallan puolella vielä hakemassa vuorikiipeilykokemusta Grosslocknerilta ja tiemaksusakot. Muista ostaa tarra, kun ajat rajan yli. Kiipeilypäivästä jäi mieleen uutena kokemuksena minulle reppuhissi ja viiden ruokalajin illallinen majassa vuoren juurella. Aurinkoisena päivänä harjanteen kiipeäminen on varmasti mieletön kokemus.