Tämän blogin tarkoitus on jakaa minun kokemuksia kiipeilystä ja laskemisesta sekä ammatin että harrastamisen näkökulmasta.

Aloitin kiipeilyn sattumalta 2011 seinäkiipeilykurssilla Oregonin yliopistossa, Amerikassa. Kiipeily vei minut saman tien mennessään. Opiskelin kaikki yliopiston tarjoamat kiipeilykurssit ja vietin viikonloput lähikalliolla Smith Rockilla ja Kaskadivuorilla treenaten kiipeilykurssien oppeja.

Seuraavien kolmen vuoden ajan matkustin kiipeilyn perässä Amerikan länsirannikolla. Tutuiksi kiipeilypaikoiksi tulivat muun muassa Yosemite, Zion ja Red rock. Myöhemmin kiipeilyreissut ovat vieneet sekä Etelä- että Pohjoisnorjaan ja Eurooppaan: Sveitsin Alpeille, Italian Dolomiiteille ja Ranskan Verdoniin.

Reissuvuosien jälkeen kotiuduin takaisin Tampereelle, valmistui hallintotieteen maisteriksi ja suoritin kalliokiipeilykouluttajan pätevyyden. Työskenneltyäni neljä vuotta sisäkiipeilyn parissa Tampereen Kiipeilykeskuksessa huomasin kaipaavani takaisin kalliolle opettamaan ja tein hetken kiipeilykouluttajan töitä yrittäjänä.

Vuodesta 2018 lähtien työskentelin päätoimisesti Tampereen Kiipeilykeskuksen toimitusjohtajana. Työn lomassa opiskelin johtamisen erikoisammattitutkinnon 2020. Siirryin johdon tehtävistä taustavaikuttajaksi 2024 suunnatakseni jälleen enemmän energiaa osaamisen hankkisimeen vuoristolajeissa. Lisäksi 2019 lähtien olen opettanut seikkailukasvatusta Humanistisessa ammattikorkeakoulussa.

Kiipeilyn ohjaamistaitoja opetan Humanistisessa ammattikorkeakoulussa Outdoor ja Adventure education -tutkintoon johtavassa koulutuksessa sekä avoimen puolella Seikkailukasvatuksen täydennysopintoja. Opetan ohjaajataitoja Suomen Kiipeilyliiton kouluttajakursseilla (SCI- ja RCI-tasot) ja Suomen Urheilukiipeily Ry:n kiipeilytilanvalvojakoulutuksissa.

Viime vuodet olen keskittynyt hankkimaan osaamista vuorilla liikkumisesta talviolosuhteissa ja suksilla. Vapaalaskijan alkeiskurssi Lapphaugenissa 2019 oli minulle käännekohta. Hiihdin (=selviydyin) silmät suurina Norjan aurinkoisilla hangilla ja mietin, että miksi mä en tiennyt, että tämmöistä on.

“Uuden” talvimaailman löytäminen on ollut parasta mitä olen kokenut sitten kiipeilyn aloittamisen jälkeen. Suksilla liikkumisen opettelu kolmekymppisenä on ollut hauskaa. Toki myös äärimmäisen haastavaa. Opiskelin alppihiihdonopettajan pätevyyden koronavuosina ja tästä oli suuri apu laskutekniikan opettelun kannalta.

Kun suksilla liikkuminen on alkanut pikkuhiljaa ja vaivihkaa sujua, avautui mahdollisuus haaveilla uusista kouluttautumis- ja työmahdollisuuksista. Varovaisesti toivon myös, että jossain kohta saisin “tikkilistan kasaan” ja voisin hakea vuoristo-opaskouluun. Aika näyttää!

Mun ei olisi mahdollista tehdä just sitä mitä haluan tehdä ellei mulla olisi maailman parhaat tukijoukot sekä kotona että töissä. Kiitos. ❤ Kuulumisiani ja mietteitäni voit lukea blogin puolelta ja instasta @emmaclimbsrocks – päivitän näitä säännöllisen epäsäännöllisesti. Instagram-tililtä @kiipeilyklinikka voi lukea juttuja kiipeilykouluttajan työstä ja kiipeilystä.

Nähdään kiipeilyn ja tai hiihdon merkeissä!

Emma / emma@tampereenkiipeilykeskus.fi

Tampereella 11.11.2024

Kuvat: Olhavalta Liisa, Alpeilta Laura